"Ei kun katkolle, ja katkolta jatkoon" : Katkaisuhoitokokemuksia ja pohdintaa alkoholismin hoidosta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä näkyväksi päihdehoidon ongelmakohtia ja erityisesti katkaisuhoidon riittämättömyyttä tarpeisiin nähden. Samalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, että alkoholismi on sairaus, sekä muuttamaan yhteiskunnassa vallalla olevia negatiivisia asenteita alkoholiriippuvuudesta kärsiviä kohtaan. Tahdosta riippumattoman hoidon näkökulmia pyrittiin myös tuomaan esille. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostunut alkoholismi-sairauden, alkoholin liikakäytön aiheuttamien yksilö- ja yhteisötason ongelmien sekä päihdehuoltojärjestelmän tarkastelusta. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin viiden puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, ja haastateltavat olivat päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnatun päivätoimintakeskuksen asiakkaita. He olivat alkoholiriippuvaisia, eli alkoholisteja. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat, että alkoholiriippuvainen ei Suomessa aina pääse hoitoon sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaisesti, eivätkä voimassa olevat lakipykälät riitä turvaamaan alkoholistin tarpeenmukaista hoitoa. Päihtyneenä ei aina pääse hoitoon, vaikka päihtymys ei saisi olla peruste olla tarjoamatta hoitoa. Katkaisuhoito tarkoitti haastateltujen asuinpaikkakunnalla vain kolmen – viiden vuorokauden mittaista piipahdusta terveyskeskuksessa, koska muuta kiireellistä hoitoa ei ollut tarjolla. Useimmiten katkaisun jälkeen alkoholinkäyttö jatkuu kuten ennenkin, eikä siihen yritetä vaikuttaa katkon aikana, tai sen jälkeen. Pakkokatkoon liittyvät tulokset herättivät kysymyksen, kannattaisiko pakkokatkoon turvautua nykyistä aktiivisemmin. Kaiken kaikkiaan tulokset antavat aihetta pohtia päihdehuollon tilannetta ja erityisesti sitä, että nykyinen päihdehuolto kokonaisuudessaan ei ole kovinkaan tavoitteellista eikä järjestäytynyttä.The aim of this study was to reveal some problematics in the treatment of substance abuse and especially the insufficiency of alcohol detoxification, in relation to the needs. A further purpose was to increase awareness of the fact that alcoholism is a disease, and to change the ruling negative attitudes towards alcoholics in the society. One purpose was also to introduce some aspects of involuntary treatment. The theoretical frame of reference looks at the concepts of alcoholism as a disease, the harmful effects of alcohol abuse on both an individual and societal level and the social work with intoxicant abusers. The research material of this qualitative study consisted of five semi-structured interviews. They were carried out in a city in western Finland, and the interviewees, all alcoholics, were clients in a daytime activity center destined for intoxicant and mental health rehabilitees. The interviews were analyzed with inductive content analysis. The results indicated that, in Finland, an alcoholic does not always get care according to the instructions given by the Ministry of Social Affairs and Health, and that the currently valid legislation is not enough to guarantee needed care for an alcoholic. When intoxicated, it is not always possible to get treatment, though intoxication should not prevent offering care and treatment to a person. In the hometown of the respondents the alcohol detoxification meant only a three-five days’ short visit at the health-care centre, as there was no other urgent care available. Usually after the detoxification the drinking continues the same way as before, and there are no attempts to affect it during the detoxification, or after that. The results related to the involuntary treatment gave reason to ponder on if it was good to resort to it more actively. All in all the results give reason to consider the situation in the social work with intoxicant abusers and especially the fact that the current system as a whole is not particularly goal-orientated or well-organised